Verbierin skimbailut 21.3.-29.3.

Planicasta kotiuduttuamme oli vielä samana päivänä lähtö junalla Sveitsiin. Oltiin onneks Maven kanssa pakattu tavarat valmiiks ja liputkin oli jo ostettu etukäteen. Naapurimaihin saa täällä Itävallassa halpoja (yö)junalippuja istumapaikoilla; meno Zürichiin 29e/nuppi. Samaan hintaan pääsee siis esim. Italiaan, Kroatiaan ja Tsekkeihin. Pitää kuitenkin olla ajoissa ostamassa näitä Sparschiene-lippuja, koska niitä on vain rajoitetusti. Meille kävikin niin, että paluumatkasta Zürich-Graz jouduttiin maksamaan hieman enemmän (olikohan 35e).

Juna-asemalla kaks konduktööriä ohjasivat meidät oikeaan vaunuun. Yöjunissa on kolmenlaisia vaunuja: istuma-, makuu- ja nukkumavaunuja. Kahden jälkimmäisen eroa en tarkkaan tiedä, mutta ne on huomattavasti kalliimpia kuin istumavaunussa matkustus. Löydettiiin (tai siis luultiin että löydettiin) oikeat paikkamme 6 hengen kabiinista. Oven ulkopuolelle oli laitettu varauslappu meidän istumapaikoista. Häädettiin (ystävällisesti:) yks nainen pois meidän paikoilta, ja saatiin kabiini itsellemme, kun nainen siirtyi kokonaan toiseen kabiiniin. Jes, mahduttais nyt nukkumaan hyvin, sillä kabiineissa pystyy vetämään vastakkaiset penkit yhtenäiseksi makuupaikaksi.

Junan lähdettyä konnari tuli tarkistamaan liput, ja tutkittuaan meijän lippuja se mainitsi: "Hei te ootte muute väärässä vaunussa. Tää vaunu menee vain Feldkircheniin asti. Voitte nukkua tässä kabiinissa kuitenkin aamuviiteen asti ja siirtyä sitten oikeeseen vaunuun." Aamuviideltä siirryttiin sitten oikeaan vaunuun, joka oli normaali istumavaunu, mitä Suomessakin on. Onneks oltiin menty vahingossa väärille paikoille, jossa saatiin kunnolla nukuttua. Vähän hävetti vaan se, kun oltiin erehdyksissämme ajettu se nainen pois siitä kabiinista :D

Matka siis alkoi ihan mallikkaasti :D Onnemme kääntyi kuitenkin jo Zürichissä, jonka juna-asemalla ostettiin jatkoyhteysliput Verbieriin. Myyjä kertoi, ettemme saa mitään alennuksia lipuista Vorteilscardillamme, vaikka Grazin lipunmyyjä oli meille näin väittänyt. Sveitsin lipunmyyjä väänsi vielä veistä haavassa kertomalla, että olisimme saaneet alennuksen, jos olisimme ostanut liput Verbieriin asti Itävallan puolella! Tumpelo Grazin myyjä siis ei ollut vain osannut myydä meille junalippuja Verbieriin asti, joten jouduimme maksamaan Sveitsin puolella junalipuista tuplahinnan. :/ Oli kyllä järjetön ärsytys päällä heti aamusta alkaen...

No, päästiin sentään junaan ja 4 tunnin matkustuksen jälkeen Verbieriin asti. Vaihtoja oli 3 kyseisen matkan aikana, ja se vasta oli mukavaa kaikkien laukkujen ja suksien kanssa! :) Viimeinen etappi sujui bussilla serpentiinitietä pitkin 1500 metrin korkeuteen, missä Verbierin kylä sijaitsee. Edessä oli vielä raskas kantamusten raahaaminen kilometrin verran ylämäkeen, jonka jälkeen oltiin vihdoin kämpillä perillä. Huh!

Maisemaa junasta Zürichin ja Verbierin väliltä.

Verbierin alue (lounais-Sveitsissä) on ranskankielinen, mutta se ei onneksi aiheuttanut ongelmia matkan aikana, sillä paikka kuhisee talvisin turisteja. Itsekin sain esimerkiksi apteekissa todella hyvää palvelua englanniksi noin 60-vuotiaalta apteekkarilta :) Maven kaverit Matti, Anu, Markus ja Jenna tulivat Suomesta Verbieriin laskettelemaan 8 päiväksi. Liityimme siis heidän seuraan, jolloin asunnon kustannukset saatiin kivasti jaettua. Mave laski yhteensä 5 päivää ja minä 4 päivää.

Sunnuntaipäivä kului siis vielä matkustellessa, ja maanantaina Mave lähti muiden kanssa rinteeseen. Itse jäin lepäämään kämpälle, koska oli vielä vähän heikko olo sairastelun ja matkustamisen jälkeen. Oli parempi ottaa lepopäivä ennen monen päivän lipun ostamista :)

Tiistaina pääsin sitten vihdoin mäkeen! Sää ei ollut mikään otollisin, sillä lunta satoi koko päivän. Lähdettiin Brusoniin laskemaan, sillä siellä sentään näki jotain verrattuna 3000 metrin korkeuden näkyvyyteen. Hissilipulla pääsi siis monelle eri vuorelle, eli mäkiä riitti hyvin koko ajaksi! Mave, Anu, Matti ja Markus laskivat metsäreittejä puuterilumessa, itse laskin vain rinteitä pitkin, tosin niissäkin riitti puhdasta lunta ihan tarpeeksi :)

Keskiviikko oli jo parempi päivä, vaikkakin lunta satoi. Tällä kertaa jäätiin laskettelemaan lähemmäs mökkiämme, mistä siirryttiin sitten viereiselle vuorelle. Laskettiin Maven kanssa yksi keltainen rinne, mikä tarkoittaa, että kyseinen rinne on merkattu tolpilla, mutta sitä ei hoideta eli lanata lumikissoilla. Muut porukasta olivat menneet edeltä, mutta menneet kyseisen kohdan hissillä alas. Meikä oli ylpeä, kun kuulin tämän :D Suoriuduin hengissä rinteestä, jossa näki eteensä 2 metriä ja jossa oli about metri puuterilunta kaksi päivää kestäneen lumisateen jäljiltä.

Parvekkeelta kivat näkymät!

Niin tosiaan, asunto, missä yövyimme, oli kerrostaloasunto, josta oli 100 metriä rinteeseen. :) Oma keittiö mahdollisti kunnon aamupalan sekä eväiden ja herkkupäivällisten teon! Keskiviikkoiltana tosin emme kokkailleet kämpillä, vaan menimme syömään illallista fondue-ravintolaan. Siellä päästiin maistamaan aaah aivan ihanaa lihafondueta!! Lautasellinen lihaa meni kahteen pekkaan (mä ja Mave, Anu ja Jenna) hyvin, mutta Markukselle ja Matille tuotti vaikeuksia Raclette-juustoannokset, jotka nimittäin olivat rajattomat :) Pojat saivat juustoa pöytään kannettuna niin kauan kuin jaksoivat syödä (niiden 30 keitetyn perunan lisäksi! :D) Mahat täynnä oltais kieritty illalla takaisin kämpille, mutta valitettavasti matka oli ylämäkeen...

Fondueta, nam!

Torstaina sitten vihdoin pilvet häipyivät! Oli niin huippua laskea täydessä auringonpaisteessa ja puuterilumella. Pidin aurinkorasvan avulla huolen, etteivät kasvot palaisi. No kyllä se nenä lopulta paloi :) Mutta ei mikään ihme, sillä lumi heijastaa kuulemma 90% säteilystä!

Mave ja puuterilumi:

Keltainen rinne! Nyt auringonpaisteessa :)

Levähdystauko! Taustalla sama keltainen mäki.

Arskaa...

ja eväitä :)

Oli järisyttävän mahtava päivä mäessä. Metsäreittiporukka lasketteli offareita, ja mä ja Jenna laskettiin täydellisiä rinteitä :) huippua!

Iltaisin syömisen jälkeen oli kiva porukalla istua iltaa ja pelailla korttia. Opin uuden pelin, Canastan, johon kaikki jäivät aikas pahasti koukkuun! Canasta-turnauksia pelattiinkin sitten pariskunnittain joka ilta :)

Perjantaina oli yhtä ihana sää kuin torstaina, ja lähdettiin samaan paikkaan kuin missä edellisenä päivänä oltiin ehditty ainoastaan piipahtamaan. Siirtymäreiteillä sai aina ottaa kovat vauhdit, ettei jäänyt keskelle reittiä niin että olisi pitänyt lykkiä loppumatka. Mun sukset luistivat huippukovaa (kovempaa ku poikien vaikka niillä on painoaki enemmän!) ja ohitin muut aina kippurassa laskien! :)

Kirkas taivas!

Otettiin porukalla hyppyrikuvia, mutta itse viihdyin kyllä enemmän hyväkuntoisilla rinteillä enkä hyppyreissä. Päivän päätteks kiirehdittiin vielä korkeimmalle huipulle, Mont Fortiin, sillä itse en ollut vielä käynyt huipulla. Alastulo ei ollutkaan ihan helppo nakki, nimittäin musta rinne, ja aika kumpuinen sellainen. Mut ehjin nahoin päästiin kaikki alas.

Mont Fort valloitettu!

Perjantai-ilta meni pakkaillessa, ja lauantaiaamuna lähdettiin viimeistä kertaa mäkeen. Keli oli huono, oli liian lämmin ja Verbierin kylässä satoi siks räntää. Viihdyttiin muutama tunti rinteessä, jonka jälkeen oli aika palata kämpille ja valmistautua lähtöön.

Perjantain outo pilvi-ilmiö, joka bongattiin evästauolla.

Lähdettiin Maven kanssa neljän jälkeen iltapäivällä bussilla alas vuorelta, ja sen jälkeen erinäisillä junavaihdoilla päädyttiin lopulta Graziin sunnuntaiaamuna. Tällä kertaa ei saatu kabiinia, mutta reissun jäljiltä väsyneinä uni maittoi kahdella penkillä nukkuessakin.

Oli ehdottomasti paras laskettelureissu Alpeilla, ja porukka oli mahtava! Iso kiitos mukana skimbailleille! :)

Planican mahtava lentomäki!

Nyt olis ehkä vähitellen aika saada blogi ajan tasalle! Kuukausi vierähtänyt kaikenmoisissa menoissa enkä oo koneen ääreen malttanut istahtaa. Aloitetaanpas:

Lauantaipäivä 21. maaliskuuta alkoi varhain. Lähdin Slovenian Planicaa kohti 3 vuokra-autollista suomalaisia seuranani. Planicassa järjestettiin kyseisenä viikonloppuna mäkikisat, ja meidän porukka tähtäsi lentomäen (HS215) joukkuekisaan.

Matka sujui rattoisasti, ensin autobahnia ja sitten mutkittelevaa serpentiinitietä pitkin. Kello 9 jälkeen oltiin perillä. Tai niin ainakin luulin! Auto jätettiin parkkiin, josta piti kävellä semmoiset 2 kilometriä vielä kisapaikalle. Joo ei muuten paha juttu, mutta tää kaks kilsaa piti tarpoa lumihangessa! :D Meikäläinen oli vielä kaiken lisäks hieman ruosteessa, koska en ollut kokonaiseen kuukauteen liikkunut muuta kuin silloin, kun oli ihan pakko ollut siirtää sairasta kehoa esim. jääkaapille. Mutta niin, asiaan!






Päivä alkoi mahtavasti: kisoja katsomaan oli tullut valtavasti porukkaa ja tunnelma mäen juurella oli loistava! Löydettiin hetken etsimisen jälkeen ihan kivat paikat, josta nähtiin suoraan hypyt ja alastulot. Suomi aloitti lupaavasti, mutta kolmantena hypännyt Ville Larinto epäonnistui täydellisesti (hyppy oli puolet lyhyempi kuin muilla) ja samalla meni mitalitoiveet.

Noh, kannustusta jatkettiin kuitenkin loppuun asti! Toisella kierroksella alkoi tuulla aivan kauheasti, ja lopulta pitkien viivästyksien jälkeen koko kisa lopetettiin kesken. Norja voitti, ja Suomi ja Itävalta jäivät mitalien ulkopuolelle.

Suomi miinus i. I oli vessassa. :)

Olisi ollut kiva juhlia Suomea ja mitalia, mutta tällä kertaa kävi näin. Kaiken kaikkiaan oli kyllä tosi kiva katsella mäkikisaa ja nauttia tunnelmasta. Hauskinta oli se, että Planicassa kuuluttaja kuulutti suomalaisten hyppääjien kohdalla hypätyt metrit suomeksi! :)

Iltapäivästä kaksi muuta autoa jatkoivat Sloveniassa kiertelyä. Meijän auto suuntasi kuitenkin takaisin Graziin, sillä mulla ja Mavella oli tiedossa vielä samana päivänä nouseminen Zürichin yöjunaan.

Armotonta sairastelua

Koko maaliskuun oon oikeastaan viettänyt sängyn pohjalla. Ensin olin flunssassa, jonka jälkeen sain keuhkoputkentulehduksen. Välissä ehdin olla muutaman päivän terve ja käydä Wienissä Maven kavereiden kanssa, jotka olivat täällä vierailulla Suomesta. Wienissä käytiin katsomassa Graz 99ers vastaan Vienna Capitals -jääkiekko-ottelu. Harmi kun Graz hävis (1-5!!!), ja tippui siten jatkosta. Mut meininki hallilla oli jees :) Niin ja ennen sairastelua ehdin käydä myös Maven kahdessa lätkäpelissä, ekalla kertaa Juan oli mun kanssa kannatusjoukoissa, ja toisella kertaa menin yksin. Mave on täällä yhden lehtijutun mukaan "loistava vahvistus Suomesta" :D

Mutta takaisin Wieniin. Saatiin yöpyä suomalaisen Pekan luona, mikä vähensi huomattavasti matkan kustannuksia. Kiitos Pekalle :) Pekka kertoi kaikenlaista kivaa Wienistä ja näytti paikkoja, missä paikalliset käyvät mielellään. Vierailtiin Schönbrunnin pihamailla, minne pitää kyllä päästä uudestaan keväämmällä/kesällä, kun linna-alue on puhjennut kukkaan.
Käytiin myös linnan vieressä Tiergartenissa, eläintarhassa. Siellä kuluikin sitten ihan mukavasti aikaa!

Näin pingviinejä, paljonpaljon <3 Katselin innolla myös apinoita, joiden hyppelyä olisin voinut seurailla koko loppupäivän! Ekaa kertaa elämässäni näin livenä koalan ja norsuja :) Hmm vai oliko Saksan eläinpuistossa norsuja, muistaako Perttu, äiti tai iskä? Itse olin niin pieni silloin.

Tulin itsekseni muutaman päivän kuluttua junalla takas Graziin, sillä mulla oli tiedossa luento. Mentiin hollantilaisen Lisan kanssa luentosaliin, jossa meille selvis että oltiin tultu tenttitilaisuuteen. :D Meijän luento oli siis peruttu. Hipsittiin vähin äänin pois tentistä, ja mentiin sitten luennon sijasta kahville. Oli kiva tutustua Lisaan, sillä hän puhuu überhyvää saksaa ;)

Nyt täällä on siis alkanut uusi Semester, tosin mulla roikkuu vielä yks psykan kurssi, josta on uusintatentti huhtikuun alussa. Kolmesta muusta psykan tentistä pääsin läpi onneks :) Tulokset: 1, 2 ja 4. Ja se ykkönenhän on tääl paras!

Itsellä on mennyt koko maaliskuu ihan ohitse, kun oon vaan sairastellu. En oo päässyt kuin yhdelle luennolle tähän mennessä, ja urheilukursseille en ollenkaan. Vajaa kaks viikkoa sitten oli niin huono olo, etten pystynyt nukkumaan. Mentiin sit sairaalaan, jossa mulle tehtiin kaikenlaisii tutkimuksii. Selvis, että kyseessä on keuhkoputkentulehdus, ja mulle annettiin antibiootit viikoks. Eihän ne antibiootit oikeesti siihen auta, kun kyseessä on virusperäinen tauti :D mutta kyllä ne mun oloa helpotti. Mave onneks oli mua hoitamassa ja tekemässä ruokaa mulle :) Juan sai äidiltään Kolumbiasta Wii-pelikonsolin, joka on myös helpottanut erittäin paljon mun oloa, kun en jaksanut tehdä muuta kuin tuijottaa ruutua ja pelata :D

Toissapäivänä juhlittiin Maven ja Juanin synttäreitä. Oli kiva nähdä kavereita pitkästä aikaa! Eilen sitten olinkin puhelakossa, kun ei ääntä lähtenyt. En juhlinut mitenkään erityisen kovaäänisesti, mutta kaippa keuhkoissa on vielä sen verran limaa, että se pistää yskittämään. Nyt on kuitenkin hyvä olo, sillä äänikin palasi tänään takaisin!

Huomenna lähdetään aikaisin Sloveniaan, Planicaan, katsomaan mäkihypyn lentomäen joukkuekisaa. Matkassa on 3 autollista suomalaisia, joten ehkä vilahdamme ruudussa :) Illaksi tullaan takas Graziin, josta suunta vie yöjunalla kohti Sveitsin Zürichiä. Sieltä Verbieriin sunnuntaina, jossa tavataan Maven 4 kaverii. Laskettelua tiedossa viikon ajaksi :) Yeah!