Schladmingissa laskettelemassa!

Anni järkkäsi laskettelureissua Hintertuxiin, ja mekin oltiin lähdössä mukaan. Ongelmia tuli eteen, kun ei löydetty sopivaa majoitusta, eli kämppää missä olis keittiö. Alettiin siis katsoa muita laskettelupaikkoja. Schladming kolahti ja kunnolla, sillä paikka oli riittävän lähellä ja majoituskin löytyi! Ruotsalaisvaihtaritkin olivat tulossa sunnuntaina samaan paikkaan lasketteleen, joten kamat kasaan ja menoks!


Lähdettiin Maven kanssa lauantaiaamuna junalla Schladmingia kohti. Matka kesti 2,5 tuntia, eikä vaihtoja onneksi ollut. Saatiin kylän/kaupungin luultavasti viimeinen keittiöllinen huoneisto, sillä täällä alkoi hiihtoloma just samaan aikaan. Aluksi oli hieman ongelmia löytää meidän majapaikka, Haus Burgfried. Meillä ei ollut karttaa vielä hallussa, mutta hyvin löydettiin lopulta perille (kilsan kamojen raahaamisen, väärän suunnan, ja turisti-infon jälkeen :D ).

Meidän kämppä oli hyvällä paikalla, sillä asunto sijaitsi kahden hissin välissä: molempiin matka taittui 10 minuutissa. Meidän huoneiston lisäksi samassa rakennuksessa oli myös toinen huoneisto, jossa asui 8 henkeä. Pihapiirissä oli kivoja mökkejä, joista tietääkseni ainakin osa kuului Burgfriediin. Jätettiin kamat kämpille ja lähdettiin Planaihin laskemaan. Tarkoituksena oli viettää 5 päivää rinteessä. :))) Tultiin vasta klo 12 jälkeen lipunmyynnille. Onneksemme törmäsimme naiseen, joka myi lauantaille päivälippuja huokeaan 16e hintaan. Napattiin ne ja suunnistettiin gondoliin. Lunta satoi, oli sumuista, ja rinteet täynnä lumikasoja. Ei ihan paras alku reissulle, mutta oli ihanaa päästä jälleen rinteeseen! Yhdessä Hüttessä kaakaolla ollessamme telkkarista tuli naisten pujottelukisat. Meidän kanssa samassa pöydässä istuvat miehet arvuuttelivat keskenään, mistä maasta me ollaan. Poutiaisen hyvän laskun jälkeen asia varmistui, Suomestahan me. :)

Käytiin laskettelun jälkeen Sparissa; meikä oli aikas puhki siitä kamojen raahaamisesta kämpille (kahdet sukset ja sauvat sekä 2 kauppakassia monot jalassa, nice). Päästiin perille ja syötiin. Muisteltiin, että netissä meidän majatalomme oli mainostanut myös omaa saunaa. Käytiin kysymässä talon emännältä, oliko sauna tosiaan olemassa, ja jos olis mahdollista päästä löylyyn. Kello oli valitettavasti jo liian paljon saunan lämmittämiseen. No, varattiin sauna sitten sunnuntai-illaksi. Ja maanantaiksi, ja tiistaiksi :)

Sunnuntaina ostettiin 4 päivän lasketteluliput (n.130e opiskelija-alennuksella). Vietettiin mahtava päivä rinteessä; aurinko paistoi ja rinteitä riitti!




Schladmingiin kuuluu 4 eri vuorta, joissa pystyy laskettelemaan samalla lipulla. Vuorten väliä ei tarvitse matkustaa bussilla, vaan vuorelta toiselle pääsee siirtymään hissien avulla. Kätevää, vai mitä?


Meinasi kyllä mennä hermot, kun ei löydetty mitään paikkaa, missä voitaisiin syödä omia eväitä. Onneksi pitkät gondolihissit on keksitty, jolloin ehti vetäistä sämpylän suuhun ;)

Sunnuntai-iltana ruotsalaiset saapuivat kaupunkiin, tosin väsyneinä, joten jätettiin heidän tapaaminen seuraavaan päivään. Me nautittiin saunasta, ja käytiin pyörimässä lumessakin :) Viereisen huoneiston lapset taisivat seuraavana päivänä ihmetellä lumessa näkyviä jälkiä :D

Maanantaina päästiin laskemaan ruotsalaisten kanssa. Thore, Alex ja Björn olivat rinteessä, mutta Kristaps oli lähtenyt takaisin kämpille sairastelun takia. Laskettiin myös Malinin ja hänen isänsä ja siskonsa kanssa. Ruotsalaisten kanssa oli kiva laskea! Mavekin tykkäs, kun mä laskin paljo kovempaa, katsos kaveripaine. ;) Oli vain yksi ongelma: ruotsalaiset pitivät aivan liian paljon diskussion-hetkiä keskellä rinnettä, mikä hermostutti ja huvitti suomalaiskaksikkoa. :) Välillä ruotsalaiset pohtivat yhdessä, minne hissille mennään seuraavaksi, ja välillä taas keskusteltiin, kumpaa puolta rinnettä tulisi laskea. :P Vitsi.

Laskujen jälkeen mentiin Apres skiihin Iglu-nimiseen lasikattoiseen baariin, joka sijaitsi keskustassa. Paras after ski, missä oon ikinä ollu! Olutta ja laulua. Ilmakitaroita, ja tällä kertaa todellisia sellaisia. :)



Tunnin Apres skiin jälkeen lähdettiin kämpille syömään. Mentiin taas saunaan ja katsottiin leffaa, kunnes mun hiukset oli kuivat :) Sitten lähdettiin ruotsalaisten kämpille. Vietettiin hauska ilta mm. pelaillessa Mafiaa.

Tiistaina oli luminen tunnelma rinteillä. Lumikökkäreitä satoi koko päivän. Mavella oli ongelmia laskettelulasiensa kanssa, ja mulla oli muuten vaan ongelmia :D Ruotsalaiset eivät viitsineet lähteä ollenkaan rinteeseen, enkä yhtään ihmetellyt päätöstä sään takia. Heillä on kausikortit, joten ei haittaa, jos yksi laskupäivä jää väliin. Me oltiin kuitenkin Schladmingin lipuista maksettu, joten laskettiin kaikkina päivinä, säästä huolimatta.

Wolfgang oli kertonut ennen reissua, että Schladmingissa kannattaa kokeilla Rodelbahnia eli kelkkamäkeä, joka on hurjat 7km pitkä! Yritettiin päästä kelkkamäkeen tiistai-iltapäivällä, mutta hissi oli mennyt juuri 5 minuuttia sitten kiinni. Ärsytti pikkasen! Suunnattiin siis alas, kämpille, syömään, saunaan ja nukkumaan.

Keskiviikkona herättiin Aikasin, että saatais kämppä lähtökuntoon. Pakattiin ja syötiin aamiainen, siirrettiin kamat Burgfriedin päätaloon, palautettiin avaimet ja lähdettiin Hochwurzenia kohti. Sää oli aamusta alkaen aurinkoinen mutta hirmuisen kylmä, pakkasta yli 15 astetta! Korjattiin edellisen päivän kelkkatöppäys,: mentiin heti aamusta vuokraamaan puiset kelkat molemmille. Noustiin niiden kanssa Hochwurzenin huipulle, ja sieltä kelkalla alas :D oli aivan sairaan mahtavaa!!

Aluks en oikeen tajunnut, miten niinkin helppoa asiaa kuin kelkka, tulee ohjata. Vauhti ei meinannut riittää, ja jos sitä oli tarpeeksi, niin sitten ajauduin aina mutkakäännöksissä lumivalliin :D mutta eisemitään.

Mave ja lumivalli.

Harjoitus tekee mestarin! Hetken (=2km kelkkailun jälkeen) alkoi lasku sujua, ja rinnekin jyrkistyi. Vauhtia tuli lisää, ja kylmä pakkanen kirvelsi poskia. Aurinko paistoi, ja oltiin melkeimpä ainoat ihmiset kelkkamäessä. Otettiin kuvia ja videota, joten tässäpä niitä!

Ensivauhdit alkamassa.

Maven laskutyyli.

Käännökset olivat pahoja!

Oli kyllä elämäni paras pulkka/kelkkalasku, ei voi muuta sanoa! Loppumäestä sovittiin Maven kaa, että otetaan kisa, kuka on eka alhaalla. Niin ja vika on tietysti mätämuna. Monen mutkan ja suoran jälkeen Mave oli ottanut aika hyvin etumatkaa (tosin annoin sille myös alkuvauhdit;) , vaikka omakin kelkka liikkui eteenpäin hurjalla vauhdilla!! Se oli kovaa menoa. Ja kova oli myös paluu maan/lumenpinnalle. Kaaduin kelkan kyydistä ja kopsautin pääni rinteeseen, mutta ei onneksi sattunut, koska oli laskettelukypärä päässä :D makasin maassa hetken pöllämystyneenä, ja Kops. Kelkka liukui mua kohti ja kolahti suoraan reiteen. Auts :/ Se sattui.

Onneks Mave oli pysähtynyt (=törmännyt lumivalliin) 10 metriä mua edempänä niin sain vielä voimaa jatkaa kisaa :D Laskettiin alas kelkkavuokraamoa kohti, ja viimeisillä metreillä meikä ohitti hirveällä vauhdilla Maven, joka jo hiljenteli vauhtiaan. Kyllä voittajan on helppo hymyillä!!! :)



Antoisan kelkkailun ja mun voitontuuletusten ja -tanssien jälkeen palautettiin kelkat, pistettiin sukset jalkaan, ja lähdettiin laskettelemaan sekä etsimään ruotsalaisia, jotka olivat toisella vuorella laskemassa.


Lounaan jälkeen onnistuttiin tavoittaan ruotsalaiset, nyt mukaan oli liittynyt myös Andreas. Laskettiin viimeinen päivä kylmässä säässä. Pojat meni välillä offareille ja meikä laski normaalirinteitä. Reidessä tuntui edelleen ikävältä aamuinen kelkkakolaus, mutta tuli silti laskettua koko loppupäivä. Mentiin vielä rinteiltä apres skiihin yhdille, ja sitten olikin aika palata kämpille. Vaihdettiin vaatteet, heitettiin kamat selkään ja talsittiin takas juna-asemalle, missä Malin perheineen odotti. Mentiin kaikki samalla junalla takas Graziin. Meikä nukkui melkei koko matkan. :) Kotona oltiin lopulta klo 21 aikaan. Olipas upea reissu!